Anteeksi anteeksi anteeksi. Älkää nyt repikö mua kappaleiksi, jooko? pitkän tauon syy on yksinkertaisesti vapaa-ajan puute. Mun päiväohjelma on niin täysi aina ettei illalla enää jaksa raahautua koneelle.

7:00 Herätys, eväiden laitto

8:00-15:00 Töissä

15:00-16:30 Kavereiden kanssa hengailua/kaiken laista tärkeää

17:00 Koirien ruokinta

17:00-19:00 Pakkaamista/Reilijuttujen selvittelyä ym.

19:00-20:00 Koirien kanssa lenkillä

Loppu ilta kuluu yleensä kirjan seurassa. En ole ehtinyt edes TV:tä katsomaan yli 2 ja puoleen viikkoon. Arinan kommentin luettuani päätin olla reipas ja rustata jotain. Eli hengissä ollaan vielä!

Viikon päästä olen junassa matkalla Roomaan. Jippii! Nyt on melko paljon jo pakattuna, ongelmia tuottaa se, että ruumaan menevässä laukussa (rinkassa) saa olla vain 10 kiloa tavaraa. Ja kuitenkin pitäisi ottaa kahdelle ihmiselle kuukaudeksi vaatteita ym. mukaan. I hate Ryanair.

Pääsin muuten kaikkiin niihin kouluihin, mihin hain eli on vara valita. :D Ouluun siis suuntaan, ainakaan ei tarvii joka viikonloppu miettiä, menenkö Nikon luokse vai tuleeko se tänne.

Töissä on aika tylsää, oon pessyt melkeen kaikki ikkunat, joten istuskelen keittiössä ja odottelen, että joku keksii jotain tekemistä. Tänään pesin yhdestä ainoasta huoneesta ikkunat ja olin kuitenkin 6 tuntia töissä. onneksi pääsin jo kahdelta. En ois varmaan kestänyt istua kolmeen asti. Huomenna on onneksi töissä mun "pomo" ja se varmaan keksii jotain tekemistä. Vaikka kukkien istuttamista. :D En muuten IKINÄ mee enää sairaalaan töihin. Oon pari kertaa ollut auttamassa lounaan jälkeen astioiden keräämisessä ja vaikka se ruoka on ihan tavallista, niin meinaan joka ikinen kerta yrjötä. Se haju on jotenkin niin yököttävä. Laitoksissa haisee vastenmieliselle. Toisessa päässä taloa on paljon kivempi hengata. :D

Juhannus on melkein ovella, täällä tosin yötöntä yötä on saanut ihailla jo pidempään, tosin pilvien takaa. Tänäänkin on satanut koko ajan. En tykkää. :( Onneksi viikon päästä pääsee lämpimään ja aurinkoiseen Italiaan. Mun kirjekaveri kertoi, että Etelä-Italiassa on yli 35 astetta lämmintä. Täällä on just ja just 10 astetta. Ei oo reilua.

Jos joku ihana ihminen menisi mun puolesta töihin, niin se ois aika jees. Eka työpäivä takana ja jo nyt kurkkuani myöten täynnä sitä paikkaa. Ikkunoiden pesu sairaalassa on raskasta puuhaa, mun selkä on jo ihan kuollut ja meinasin pyörtyillä siellä. Tuli niin kuuma ja mulla on niin matala verenpaine. Oli pakko vähän väliä istua ja hengittää, mistä sitten taas tuli hirveä syyllisyys. Ei mulle istumisesta makseta 6,7 euron tuntipalkkaa. On muuten aika sairaan huono palkkakin. Törkeetä. Meillä pienillä raukoilla teetetään raskaat työt huonolla palkalla. Elämä ei oo reilua. Nyt en kuitenkaan ehdi tämän enempää kirjoittaa, koska menen hautautumaan johonkin kompostikasaan ettei tarvis mennä huomenna töihin.

Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää

Kirjoitin viime yönä puoli neljään asti, vaikka olisi pitänyt nukkua. En vain saanut unta ja ahdisti. Yleensä mulla iskee inspiraatio juuri yöllä, kun makaan syystä tai toisesta valveilla. Se on se suden hetki, joka aiheuttaa ahdistuneen kirjoitusvimman. On ollut hetkiä, jolloin olen näyttänyt kalpeaakin kalpeammalta, koska en ole pariin yöhön nukkunut kunnolla. Olen muutenkin melko kalpea eli näytän helposti siltä, kun olisin valvonut viikkokausia. Omituinen yhdistelmä, mustanruskeat silmät ja kalpea iho. Onneksi kesällä rusketun helposti. Hiukseni ovat tällä hetkellä tummat, joten se saa minut näyttämää entistä kalpeammalta. Mun hiukset on oudot, ne on alunperin tosi vaaleat, mutta myöhemmin tummuneet epämääräisen ruskeiksi ja nyt taas alkaneet vaalentua. Ja lisäksi ne on vähän punertavat eli aivan sama, millä värillä värjää, kun ne menee kuitenkin punertaviksi. Mutta se niistä, palataanpas takaisin tuohon kirjoitukseen.

Etkö tiedä, että mulla
on jotain sellaista,
mistä voit vain uneksia,
mulla on kyky vaieta,
kun tilanne sitä vaatii.

Kirjoittaminen on se, mikä on pitänyt mut järjissäni viimeiset vuodet. Aluksi kirjoitin novelleja ja sekalaisia tekstejä vihkoihin, mutta sitten siirryin runoihin ja muu kirjoittaminen jäi vähäksi aikaa. Mä en edes muista, koska kiinnostuin kirjoittamisesta. Kai se kulkee suvussa, koska mun sisko kirjoittaa myös, joskin tietysti kaikkien mielestä lähes täydellisesti, kun taas minun tekstini ovat ehkä hyviä. Ei mitään katkeruutta, lähinnä kohtaloon alistumista. Ärsyttää vain, kun sen pitää tunkea mun alueille. Ei mulla ole mitään sellaista, missä olisin hyvä, kun systeri on kaikessa kuitenkin sata kertaa parempi. Ensinnäkin juuri kirjoittaminen. Lukion jälkeen se ei kirjoittanut mitään muuta kuin muistiinpanoja ja meilejä, mutta viime syksynä se oli jollain englannin kirjoittamisen kurssilla ja muisti, että se osaa kirjoittaa loistavia tekstejä. Sitten se yhtäkkiä keksi, että se haluaa oppia ratsastamaan. Ja tarviiko edes kertoa, miten paljon paremmin se tulee toimeen ihmisten kanssa eläimistä puhumattakaan. Ja se ei edes pidä suurimmasta osasta ihmisiä!

Mä olen aina ollut huono puhumaan tunteistani tai muutenkaan itsestäni. Jotenkin runoihin vain saa tiivistettyä kaiken sen ahdistuksen ja pahan olon. En kyllä muutenkaan tykkää puhua, olen niin ujo ja ajattelen ihan liikaa. Eikä asiaa tietenkään yhtään auta r-vika. Ei se muita tunnu ärsyttävän, mutta itse kuulen sen niin selvästi. Ehkä jotain kertoo, kun kaverit eivät edes ole huomanneet koko "vikaa" ja heidän mielestään puhetapani on vain söpö. Olen vain niin vainoharhainen ja neuroottinen, että se vaivaa. Siksi koulussakin olen hiljaa ja puhumatta, jos vain voin. Olen nyt ajatellut, että varmaan moni jättää minut rauhaan, koska on tottunut hiljaisuuteeni ja varmaan suojamuurini karkoittaa ihmiset tehokkaasti. Mä todella ihailen niitä ihmisiä, jotka pettymyksistä huolimatta jaksaa uskoa ihmisten hyvyyteen ja ennen kaikkea jaksaa luottaa muihin. Hyvä kun luotan edes itseeni.

Lisää runojani voi lukea täältä.

For a long time I was so weary
Tired of the sound, I've heard before 
Knowing of the nights I'm out the door
Haunted by the things I've made
Stuck between the burning light and the dusty shade

Laulujen ja runojen pätkät: Ensimmäinen on Maija Vilkkumaan laulusta Prinsessa Jää, toinen on pätkä kirjoittamastani runosta Sinä et ole mitään, kolmas on myös pätkä omaa runoani, jonka suurella mielikuvituksella olen nimennyt, Rakkaus, kaipaus, epätoivo ja viimeinen pätkä on Robert Pattisonin laulusta I was broken. Miksi valitsin juuri nämä pätkät? Prinsessa Jää on varmaan ensimmäinen biisi, johon olen rakastunut ja sen sanat sopivat elämääni paremmin kuin hyvin. Nuo runot valitsin, koska molemmat olen kirjoittanut todella surullisena, ensimmäinen on seurasta riidasta veljeni kanssa ja toinen on omistettu ihmiselle, josta välitin todella paljon. Tuon viimeisen pätkän valitsin, koska se kuvaa minua ja omaa tappeluani ajatuksia ja syyllisyyttä vastaan.

Twilight hysteriaa vaihteeksi. Mä olen oikeasti tässäkin asiassa vähän skitso. Jos tykkään jostakin, niin yleensä tykkään siitä tosi paljon ja myös päin vastoin. Aika vähän on mitään 'ihan kiva'-juttuja, ainakaan kirjojen, vaatteiden tai musiikin suhteen. Joko rakastan tai inhoan. Twilightia rrrrrrrrakastan, koska se vain on jotein niin koukuttavaa ja ihanaa. True love. Mitä muuta ihminen voi toivoa? No okei, aika paljonkin muuta. :) Oon katsonut youtubesta videoita, tyyliin '100 reasons to love Twilight' ja yhdessä lueteltiin true twilight fanin piirteitä. Repeilin kyllä sitä katsoessa oikein kunnolla. Pitäisi kuulemma kiljua aina, kun näkee hopeanharmaan Volvon. Laskin viime viikolla, kuinka monta hopeanharmaata Volvoa näen yhden päivän aikana ja niitä oli aika paljon. Siis oikeasti, jos lauantaiaamuna ennen yhdeksää näkee kolme hopeanharmaata Volvoa, niin siitä jo voi päätellä jotain. Ja tämä tapahtui paikkakunnalla, jossa asuu n. 5000 ihmistä. Ja meilläkin on hopeanharmaa Volvo eli pitäisi kiljua aina, kun sattuu olemaan kotona ja katsoo ikkunasta ulos. Naapuristakin löytyy samanlainen, tosin eri mallia ja paaaaaaaljon uudempi. Twilightissa oleva, Edwardin Volvo, on siis Volvo C30 ja sellainen ois aika kiva saada, eli jos jollakin sattuisi olemaan 25000 euroa ylimääräistä... :D

Mun jalat kuolee, kun istun lattialla, mutta ei voi mitään. Ainoa paikka, mistä yltää koneelle ja näkee teeveen yhtä aikaa. Ei tuolta kyllä mitään tuu eli ihan hyvin voisin vaikka mennä nukkumaan. Itse asiassa kohta meenkin, kunhan saan eka tämän kirjoitettua. Vähän muuten törkeätä, kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa katsomassa, kuinka paljon Twilightin pokkariversiot maksaa. 9,95 euroa kappale! Amazonista jos tilaa, niin maksaa 5,50 dollaria eli n. 4 euroa. Ihan törkeätä. Ajattlin olla niin hullu, että ostan ne kaikki jossain vaiheessa suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Olispa ainakin motivaatiota opiskella enemmän ruotsiakin. Varsinkin, jos haluan Uppsalaan opiskeleen eläinlääketiedettä. :) Mutta joo, nyt nukkumaan, että jaksan aamulla mennä ysiksi kaverin kanssa käymään sen koululla ja sitten kaupungille.

Kallein aarre: Valokuvat ihmisistä, joita en enää koskaan näe.

Rakkain lahja: Rippiristi, joka kuului aikoinaan mun äidinisänäidille.

Parasta musiikkia: Liian vaikeita kysymyksiä, nyt oon kuunnellut poppia aika paljon. Reggae on kans ihan piristävää.

Lempiasuste: Kengät! Omistan aika vähän kenkiä, mutta lainaan siskoltani :D Lempparini ovat turkoosit helmikoristeiset kiilapohja kengät, jotka ostin 3 eurolla Prismasta viime syksynä

Korvaamaton pahe: Ei nyt tuu mitään mieleen

Lempikaupunki: Rooma

Kauneustuote: Turkoosi rajauskynä

Kaunein elokuva: Apua, en tiedä....

Inspiroidun: Musiikista, muiden teksteistä, runoista